Äijällä on puutarha

Minä en pidä suurista nurmikkopihoista. En ole koskaan pitänyt. Ei sillä, että nurmikon leikkaaminen olisi jotenkin epämiellyttävää puuhaa, mutta puutarhassani suosin enemmänkin puuta ja kiveä. Kunttaa varmastikin laitan tontille sopivasti jossakin vaiheessa, mutta se saa vielä odottaa. Nyt mietin, laitanko paahteisimmille alueille lisää kiviä, vai yritänkö saada siihen sammalpedin. Minulle ovatkin tutut ja tuntemattomatkin nauraneet, että he kuljettavat pihalta pois kiviä. Minä teen juuri päinvastoin.

Kirjoittaessani oman pihan kivistä, tarkoitankin juuri luonnonkiviä ja eri vahvuisia murskeita. Kivi kaikissa sen muodoissa onkin minusta kaunista ja monikäyttöistä materiaalia.

Tyttäreni sanoi minulle muutama vuosi sitten, alle kymmenvuotiaana, että hänen mielestään on erikoista, että naapureissa naiset laittavat puutarhaa ja meillä isä. En tiedä, mistä moinen rajoittunut näkemys oli lasten mieliin tullut, mutta siitä on päästy eroon. Olen yhdeltä koulutukseltani korjaus- ja miljöösuunnittelija, joten kiinnostus rakennuksiin, pihoihin ja ympäristöön on minulle luontevaa.

En varmastikaan ole ainut suomalainen, joka on suunnitellut puutarhansa ja piha-alueensa paljon pidemmälle kuin on ehtinyt sitä tehdä valmiiksi. Puutarhassa tuottavat kyllä jo marjoja kaksi tyrninaaraspensasta ja mansikoita on satakunta tainta. Perunaa, porkkanaa, hernettä, chiliä, kirsikkapensaita, kivikkokasveja ja perennoja on sopivasti, tarkasti mietityissä kohdissa. En ole tällä hetkellä kuitenkaan tyytyväinen pihani kuntoon, sillä syystä tai toisesta moni kasvi on saanut kasvaa kilpaa liiallisten rikkaruohojen kanssa.

Lämpökäsitelty puu on yksi suosikeistani puutarhan rakentamisessa. Sen käyttö alkoi terassien rakentamisen jälkeen laajeta laajentumistaan. Nyt pihallani on toista sataa metriä puisia kävelypolkuja sekä matalampia ja korkeampia kasvatuslaatikoita ja muita rajattuja alueita. Lämpökäsitelty puu yhdessä laajojen kivialueiden kanssa miellyttävät silmääni kaikkein eniten.

Paraatipaikan pihallani ovat saaneet Tornionjokilaakson ruusut. Tykästyin niihin niin paljon, että kävin varta vasten hakemassa niitä torniolaiselta taimitarhalta. Moni sanoi, että niistä on hankala saada kunnon pensasta, kun ne kasvavat vain pitkiä, suoria, piiskamaisia oksia. Minulla kokemus on ollut aivan päinvastainen. Vaikka niitä ei leikatakaan, ovat ne kasvaneet erinomaisen tuuheasti. Kirvatkaan eivät ole päässeet niitä onneksi vahingoittamaan.

Tornionjokilaakson ruusuille tein noin 25 cm tontin nurmipinnan yläpuolelle yltävän kehikon lämpökäsitellystä puusta. Noin 3 x 4 metrin kokoisella alueella on 11 ruusun tainta ja koko alueen pinnoitteena on kuorike. Vaikka tein puisen kehikon ulottumaan noin 25 cm myös maanpinnan alapuolelle, tekee Tornionjokilaakson ruusu tunnetusti muutamia piiskataimia kehikon ulkopuolelle. Joskus tulevaisuudessa iskee toivottavasti inspiraatio jalostaa niistä uudenlaisia ruusunalkuja.

Olen jo 45 ikävuoden rajapyykin ohittanut kahden lapsen isä, viestinnän ja rakennusperinteen opettaja, elokuvaprojektin vetäjä sekä satunnaisesti toimittaja. Jos lasten kanssa touhuilu jätetään pois laskuista, on minulla muutama tärkeä harrastus, joista elokuvat ovat intohimoni. Toimin myös sihteerinä Kainuun Puumiehissä sekä tanssin nykytanssia kainuulaisten miesten Äijät-tanssiryhmässä. Kotona odottaa lasten lisäksi aina piha ja puutarha, jonka olen itse suunnitellut ja toteuttanut.