Tällä viikolla oli sitten varattu vapaata aikaa tehdä
kotitöitä – ja etenkin puutarhatöitä. No ainahan kaikki ei mene niin kuin on
suunniteltu. Kävi sitten niin, että olimme Äijien kanssa tanssikeikalla
Sonkajärvellä Eukonkannon MM-kisoissa. Puolen tunnin keikka, kuusi
tanssikoreografiaa, paljon yleisöä, hyvä sää ja hyvä fiilis.
Toisen kappaleen alkupuolella kuuluu koreografiaan temppu,
jossa astun tuolille ja nostan toisen jalan selkänojalla. Siitä eteenpäin
kallistuen pitää kaataa tuoli ja jatkaa tanssia eteenpäin. Pieni horjahdus ja
oikean jalan varpaat jäivät puristuksiin tuolin selkänojan ja tanssialustan
väliin. Järjettömän kova kipu. Hetken ajan meinasin lopettaa esityksen kesken,
mutta ei antanut Äijän sinni periksi. Vedin lopun keikan – yli 20 minuuttia –
loppuun hammasta purren. Katsoin vain aina välillä, ettei valkoisen tennarin kankaan
läpi pursua verta.
Eilen kävin sitten lääkärissä. Ottivat röntgenkuvat, joista
paljastui, että isovarvas on murtunut. Varvas on lastassa, eikä sillä saisi
varata astuessa. Kipua pitää pitää aisoissa lääkkeillä. Jospa se hellittää, kun
varpaiden turvotus laskee.
Että tämmöinen puutarhaviikko. Itse asiassa lastaa pitäisi
pitää varpaan tukena jopa neljä viikkoa. Miten ihmeessä jaksan olla
tanssimassa.
Ruoho oli kasvanut pihalla jo luvattoman pitkäksi. Kun olin
menossa eilen röntgeniin, tuli naapuri kysymään, että saako hän ajaa pihani
nurmikon, kun minulla tuo käveleminen näyttää aika vaikelta. Näin kahden vähän
yli kymmenen vuotta iältään olevan tyttären kanssa asuvalle nyt jalkapuolelle isälle
ehdotus kuulosti erityisen hienolta. Kun tulin kolmen tunnin päivystysreissun
jälkeen kotiin, oli piha siltä osalta timmissä kunnossa. Muut tekemättömät työt
eivät näytä nyt niin pahalta.
Istun nyt riippumatossa ilta-auringon häikäistessä vielä
naapuritalon katon päältä silmiä. Kirjoitan lämpimänä iltana tätä ja mietin,
mitä voisin tehdä huomenna. Viinimarjapensaiden kitkeminen, tyrnipensaiden
kitkeminen ja lämpöpuusta tehtyjen polkujen käsitteleminen on hyvinkin
mahdollista. Onneksi tälle viikolle on luvattu hyvää ilmaa. Aurinkorasvat
kehiin ja pihalle hommiin huomenna. Istumista nurmikolla. Eihän noihin hommiin
jalkoja tarvita.
Asun kaupunginosassa, jossa meillä on naapureiden kanssa
aivan kuin pieni kyläyhteisö. Tunnen olevani etuoikeutettu asuessani alueella,
jossa naapuria autetaan pyyteettömästi. Töissä auttamisen lisäksi naapureiden
kesken istutaan silloin tällöin ruoan ja juomien ääressä tai muuten vain
vaihdetaan ajatuksia puutarhan hoitoon ja vaikkapa maailman parantamiseen liittyen.
Tänä iltana tyttäreni löysi mansikkamaastamme ensimmäisen
täysin kypsän mansikan. Raakoja näyttää olevan sen verran paljon, että niistä
riittää lapsille iloa melko moneen otteeseen.
Nyt voi nauttia kesäisestä puutarhasta, vaikka se ei (enkä
itsekään) ole täysin timmissä kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti